Maanantai 28.2.2005

Kun pakkanen paukkuu nurkissa Pinseri nukkua tuhjottaa tyyväisenä peiton alla. Tosin Pinseri usein nukkuu peiton alla usein myös kesälläkin. Ehkä vain suurimmat helteet "ajaa" Pinserinkin lattialle makaamaan, mutta vain pahimmat helteet.

Oletko ihan uusi Pinseri ihminen? Älä siis kummastele peiton alla nukkumista. Ja mitä suurempi tarve juuri sillä hetkellä on niin Pinseri tykkää hyvin paljon pedata ja myllätä peitot yms. ennen kuin se on (hänen mielestään) nukkumis kelpoinen. Jos siis Pinskusi pääsee poissa ollessasi sänkyysi älä suotta kummastele, että siinä voi olla sijauspatjoja myöten petivaattet lattialla ympäri huonetta... Joskus yhtäkin filttiä/peittoa voi "joutua petaamaan" ystäväsi moniakin minuutteja ennenkuin se tarpeeksi hyvä. Tässä ei hermoja tosiaankaan kannata menettää. Joskus uudet omistajat tätä mylläämistä liiaksi asti harmittelevat. Ei se olisikaan Pinseri jos se ei mylläisi välillä :o)

Maanatai 7.2.2005

Jälleen koitti täällä etelässä sulemmat kelit. Ensin sataa lunta, että eteensä ei näe... Sitten suurin osa lumesta sulaa ja loput jäätyy. Nyt sitten saakin varovasti edetä ettei lipsahda jalka ja mene eukko nurin :o)

Ceda on saanut nyt aina välillä vieraita. Brandyn poika Vili Vaaralasta piipahtaa Cedan lelulaatikon inventoimassa. Nämä kaksihan ovat olleet yhtä aikaan minulla ns. pentulaatikko iässä. Ceda on syntynyt 10.12.98 ja Vili 30.11.98. Että kyllä nämä toisensa tuntee eivät muuten niin hyvin tulisi toimeen. Ceda on tietysti arvonsa ymmärtävä hieno neiti punaisine turkkeineen ja Vili kohtelias herrasmies. Cherpineitä molemmat joten ovat ainutlaatuisia Pinsereitä.

Itselläni alkaa jälleen "heräämään" pentusuunnitelmia. Mitään pentutehtailua kun en harrasta. Pentujen teettämisessä pitää olla sitä jotakin, ennen kuin siihen kannattaa ryhtyä. Katsellaan mitä "leirissämmä tapahtuu tänä vuonna vielä...

Torstai 3.2.2005

Useasti saan kuulla kasvattieni omistajilta kuinka paljon iloa ja uusia hyviä asioita Pinseri on heidän elämäänsä tuonnut. Toiset on alkaneet liikkumaan enemmän ja sitä kautta elämänlaatu on parantunut. Se että huomaa pinserinsä oppineen uutta. Ja kuinka hän muistaa hyvin asioita. Alkaa oivalluksen tietä kulkeva omistajakin uskomaan, että

Pinseri on viisas koira, hyvä ystävä, vilpitön rakkaasi.

Vaikka on toisia ihmisiä joiden mielestä se on vaan koira.

Niin se paljon enemmän.

Se ei ole esine, se ei kilpailuväline, se ei ole ongelma.

Hän on sinun ystäväsi. Hän on sinun rakas.

Sen vuoksi kasvattajat, olemme tärkeässä asemassa kun etsimme pennulle kodin.

Että valitsemme oikeanlaisen ihmisen. Minä en ainakaan halua suoda rakkaalleni epäoikeudenmukaista elämää.

Syy miksi minä olen kasvattajantyön aloittanut

on rakkaudesta rotuun.

Ei mikään tuota niin paljon huolta, tuskaa, kipua, kärsimystä, vihaa, pelkoa ja ahdistusta kuin rakkaus, mutta kuitenkin se on kaiken sen arvoista. - Petteri Wessman